keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Istuntaremonttia: osa 2

Istuntaremontin jatko-osat ovat odottaneet postausvuoroa. Eli ohjelmassa oli toinen Mia Kainulaisen pitämä teemayksäri, projektina siis tehdä jotain mun istunnalle. Toisen istuntatunnin alussa keskustelimme lyhyesti edellisen päivän ratsastuksesta ja hahmottelimme tunnin fokuksen. Yksäreiden välissä oli siis yksi päivä.

Mian yksärit muuten alkavat yleensä tällä tavalla... siinä tulee sellainen fiilis, että päätetään ja suunnitellaan yhdessä, vaikka oikeasti kuitenkin tehdään niin kuin valmentaja katsoo parhaaksi. Ainakaan en itse koe, että olisi pointtia olla eri mieltä siitä, mitä pitäisi tehdä, mutta ehkä juuri siksi tuntuu helpolta heittäytyä, kun valmentaja tunnin alussa hahmottaa minun kokemustani ja työstää siitä eteenpäin. Istuntaopetuksessa neuvot, teoria ja palaute ovat tärkeitä, joten tunnin alussa kävellään ja puhutaan niin kauan kuin on tarpeen, eikä vain lähdetä huiskimaan. Ensin on tärkeää hahmottaa, mitä ollaan tekemässä.

Edellisellä kerralla: muun muassa pidennettiin jalustimia, muutettiin lantion asentoa eli häpyluu pitää nostaa vähän ylemmäs (tämä on asia joka minulla löpsähtää ensimmäisenä, kun paketti lähtee hajoamaan), sekä käännettiin jalkaa ylhäältä reidestä asti, sillä minulla jalkaterä kääntyy usein sivulle, jolloin kannus kääntyy kylkeen päin. Edellisellä kerralla tehtiin harjoituksia tietysti myös.

Mutta asiaan eli tähän kertaan! Palasimme siihen teemaan, että jos hevoseni liikkuisi reippaammin, olisi minun helpompi lopulta ratsastaa siellä. Tämä tarkoittaa sitä, että hevonen pitää opettaa liikkumaan, kunnes sitä pyydetään hidastamaan tai siirtymään, sen sijaan että se liikkuu kuin jarru päällä, jolloin sitä on pyydettävä jatkuvasti aina liikkumaan lisää. Tästä seuraa se, että oma pohje jää jatkuvasti päälle varmistamaan eli pienesti puristamaan, koska muuten meno hyytyy. Tästä taas seuraa, että koko istunta ja ratsastaminen muuttuu jäykemmäksi, eikä hevonen hahmota pyydettyä apua, koska se turtuu siihen pohkeen tuntemiseen, ja niin edelleen.

Niinpä aloitimme siirtymisillä ja tsekkasimme, että se uusi asento taas löytyy sieltä. Siirtymisissä opettelimme käyttämään istuntaa ja pois pohkeen käytöstä ylipäätään.

Sitten teimme harjoitusta, jonka tarkoituksena oli opettaa hevostani liikkumaan ilman jatkuvaa varmistelua, ja toisaalta kouluttaa minun pohjettani päästämään irti kyljistä. Alkuun siirryin raviin ja ravasimme niin että pohje oli irti kyljistä. Apuja sai käyttää vain jos hevoseni oli oikeasti hidastamassa, ja silloin selkeästi ja nopeasti. Hevonen oppi kyllä nopeasti jatkamaan ja olemaan kyseenalaistamatta, mutta ravissa ongelmat eivät ole olleet niin isoja.

Siis näin: jalat ihan kokonaan irti hevosesta. 
Tämä kuva on otettu paikallaan, jotta asia hahmottuu, 
mutta harjoitusta tehdään ravissa ja laukassa.

Sitten panoksia kovennettiin ja Mia laittoi meidät laukkaamaan, ja minun piti nostaa jalat irti kyljistä, kokonaan pois. Polvet suuhun! Eli pyrin istumaan kyydissä pelkällä peffaosastolla. Jalkoja sai käyttää vain silloin, kun poni meinasi hidastaa tai siirtyä raviin, ja silloinkin viestiäkseni että laukka jatkuu. Yllättävää kyllä, tämä toimi ja poni alkoi liikkua. Se on fiksu ja koulutettu hevonen ja oppii nopeasti. (Kunhan vain tietäisin ja osaisin pyytää oikeita asioita...)

Jatkojen ilmaan kohottaminen laukassa oli aivan järkyttävän raskasta, huh huh! Jostain sitä voimaa kuitenkin löytyi ja sain hinattua kinttujani ylös. Yllättävää kyllä, pelkällä pepulla ratsastaminen ei ollutkaan niin vaikeaa ja istunta rauhoittui, vaikka jalat saattoi kyllä vispata ilmassa aika ilkeän näköisesti. Mutta kylläpä tuntui reisissä.

Location: Finland

2 kommenttia:

  1. Olen itsekin joutunut ratsastamaan juurikin laukkaa tuolla tavalla jalat irti kyljistä, mutta en joutunut nostamaan niitä ylös. Oman hevoseni kanssa jo tuo jalkojen irrottaminen hevosen selän leveyden takia on tosi raskasta.
    Voi kuinka sitä onkaan ikävä kunnon istuntatunnille! Tai no, ylipäätään hevosen selkään pitäisi päästä ensin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti ihan tehokasta, vaikka jalkoja ei nostaisikaan kokonaan ylös. Toivottavasti pääset pian ratsastamaan!

      Sikäli vapauttavaa kyllä huomata, että pysyy siellä selässä vaikka jalat irti hevosesta, eli puristaminen on ihan turhaa. Varmaan heiluin yläkropalla vähemmän kun ei ollut jäykkä.

      Poista

Kiva kun poikkesit. Jätä kommentti tänne! Kerro omista kokemuksistasi?